Kauhuissani olen katsellut kun kaikilla tuntuu KyJyt valmistuvan ja minä vaan en valmiiksi saa mitään. Kuvittelin tään hetken olevan täynnä rumpujen pärinää ja fanfaareja... DADaaaaaaaaaaaa. Ensimmäinen KyJy on valmis. Kohtala kuitenkin antaa minun pysyä maan tasolla... joten se siitä hehkutuksesta ja rällätyksestä.

MilliMollit oli projekti tyttärelle ettei hän palelisi maailman tuulissa. Ja viikonloppuna posket hehkuen äiti ne sai valmiiksi ja eilen päivätyön tehtyään postiin pakettia kiikutti. Miten sydän lepattikaan äidin rakkautta.... Ja niinkuin aina tuuppaa minulle sit käymään. Tytär soitti ja oli paketin saanut. Vaan äitipä olikin neulonu lapselle liian isot pöksyt. Urhea tyttäreni kuitenkin äidin mieltä pahoittamatta lupasi pitää pöksyjä vaikka ne isot onkin. Äidin silmissä vilistää kauhukuva tyttärestään jolla villahousut valuu jalasta ja siellä hän nyt metrossa nostelee hameen helmoja ja millimolleja. Eihän hän henno niitä pitämättäkään olla..... ja jos vilustuttaa itsensä niin äidin murheellinen kysyvä katse molleista ei varmaankaan ole kipeänä saati terveenäkään oikein miellyttävä.

Ja tässä sitten nää murhemollit:

Kokoa M piti oleman... koko arvaamaton. Malli on Ilona Korhosen Neulekirjasta ja nimellä milli-molli-pöksyt. Ilona kertoo et kirjan mallit on saaneet nimensä tv-ohjelmien mukaan. Itse nää nimeäisin 24-Bauerit. Nimittäin näitä neuloessa on sarjan tuotantokausia katseltu.( Ois pitänyt katsella kuteletta eikä miesenergiaa) Kirjan kuvaa tutkiessa mietiskelin jälkikasvuni kanssa pitäisikö olla hiukan pitemmät...ja kun on välillä NIIIIIIIIIIIIIN omatoimisen tomera ettei järkee niin äitipä neuloa tuputti. Kun eka lahje oli valmis huomasin että roosan värisiä raitoja on 24. Jollei Ilona ihan hirveesti pahastu niin nää voisi olla Millin isoveljet eli Bauerit.

Lanka näissä on ihana. Neulottu kolmosen puikoilla Dropsin Baby Merinosta ja kulutettua sain sellaiset 350g. Joutunen neulomaan lapselle uudet jahka aikaa on. Vaikka yritin lasta lohduttaa et näistähän saisi kivan villapuvun kun tekee käsille aukot... ja lankaa jäi joten voin neuloa vielä hihat.Tietysti voisin murhaavan katseeni suunnata myös tyttäreen. Hänen pitäisi pikkasen useammin käydä katsomassa dementoituvaa äitiään.

Mietin tuossa lopettavani kaikki KyJyt ja muut...nakkaavani tekeleet nurkaan ja lopettavani kaiken räpeltämisen... Nyt voisi ajatella ettei yhdestä pitäisi masentua mutta pieni paljastus on kai paikallaan. Seuraava valmistuva KyJy on myös......=( Mutta koska pieni hullu kuiskaa korvaani, että katotaan saatko kaikki 24 epäonnistumaan niin pakkohan se on mennä etiäpäin.Tänään en koske mihinkään tekeleeseen vaan mökötän sohvalla naama norsun värkillä!