Koska asiat voivat olla vaikeita osaan ne minäkin tehdä vaikeimman kautta. kauniisti ja pitkään ja hartaasi runoilin ...ja DaDAAAA sain kaiken häviämään kun kuvia yritin siirtää. Että osaa elämä ihan hankalaksi heittäytyä. Esikoiseni, rakas tyttäreni joka ilahdutti käväisyllään , epäili minun blogi innostukseni kestävän vaan hetken. Mitenkähän hän nyt silleen,,,,,,??OK, en ehkä kaikista kärsivällisimpiin ihmisiin kuulu,mutta..... katotaan nyt.

Esikoiseni ilahdutti siis viikonloppuani vierailullaan. Oli jopa parisen tuntia  seurana... jotenkin aika aina lentää kun tytöt ovat kotosalla. Tyttäreni kotiin tulon syynä ei ollut tällä kertaa laisinkaan suunnaton äidin kaipuu vaan hän tuli tapaamaan enonsa vaimoa joka  loihti hänestä pitkähiuksisen.Tulos oli upea!! Ajatella että minäkin olen aikaiseksi saanut jotain noin kaunista....kaksi tytärtäni *huokaus* Mulla kun pakkaa asiat jäämään usein keskeneräiseksi niin jotain oon saanut siis valmiiksi ja olen tyytyväinen, onnellinen lopputulokseen.

On tästä blogista ollut heti ihan hyötyäkin. Koska haluan antaa vaikutuksen tekevästä ihmisestä niin kaivoin nurkasta ,villakoiraviidakosta esille tunikan tekeleen. Kuopukselle aloin sitä viime syksynä tekemään. On joku kirjoittamaton laki kun alku tökkii niin sit tökkii kaiken aikaa... tää tunika on mulle jotenkin niin "rakas" et aina vaan olen purkanu ja aloittanu alusta. Tytär tässä vihjaili et tekele taitaa valmistua sitten vasta kun  hän ei enää sitä halua.... No nyt siitä on työstetty takakappale ja tarkoitus olisi tästä koneelta hipsiä vielä luomaan silmukoita etukappaleeseen. Kiitos BLOGIN... minusta tuli ahkera!

Neuloessa mietin miksi en ole neulonut lähes puoleen vuoteen... ja en saanut vastausta. Johtui varmaankin siitä kun työ sujui kuin leikki (lue: en purkanu työtä yhtään!).

En muista milloin olen neulomisen aloittanu, mutta lukio-opiskelun lomassa neuloin ensimmäisen villapaidan. Ihanan ja tosi vaikean kaarrokepuseron. Harmikseni se on elämän varrella hukkunut elämän aallokossa.Vuosien varrella on tullut neulottua enemmän ja vähemmän... viime vuosina taas innostus on pukannu päälle. Minulla on aina kesken ainakin yksi isompi projekti... ja siinä välillä teen sukkia, lapasia, huiveja... Huivit ovat pääsääntöisesti vielä olleet kaulahuiveja... mutta tarkoitus olisi siirtyä suurempiin juttuihin. Peruslapasiin ja -sukkiin mielenkiinto ei tahdo riittää vaan haluan kokeilla erilaisia juttuja. Pistän tähän , jos onnistun, kuvia keväällä tekemistäni sukista. Mallit on Novitalta ja langat myös... ei siis mitään omaperäistä mutta olenkin enemmän valmiista mallista tekijä.

unisukkia Alpakasta tein monet lahjaksi

Polkasta lahjasukat

nallesta kainuun maakuntasukat

nallesta kuopukselle

pitsisukat seiska veikasta

Pyhästi päätin elokuun olevan kuukausi jolloin elän säästeliäästi... ei ostella mitään turhuuksia. Junalle esikoista kiikuttaessa piipahdettiin kauppaan ja kärryyn oli hypänny......

Uutta ja vanhaa Novitan lankaa, puikot, virkkauslankaa, ihania vihkoja, Hello Kitty- tarroja, nalle-askartelupakkaus ja neulonnan seuraksi Täydellisten naisten 4. tuotantokausi. Mutta eihän tässä mitään turhaa edes ole........ ja jos sit syyskuussa....