mut eipä hätiä mitään uusi odottaa jo kahden viikon päästä. Oikeastaan mukava tavata omat pienet menninkäiset aamulla... voihan se olla taas huuto ja parku (mahdollisesti myös minulla)kun hoitotäti on päässy taas unohtumaan. Eipä ole tänne tullu päivitetyksi tekeleitä taas mutta edessä hyvä päivä...joskus.
Perjantaina kummasti piristi päivääni postista tullut kortti (liian harvoin niitä nykyisin postitäti minulle tiputteleekin)


Kiitos Sny!!! Äläkä ota paineita muistamisesta... olet ilahduttanut minua kovin ja tärkeysjärjestys elämässä pitää olla... Paranemisia sinne teille!!
Viikonloppuni olen tärvelly koruilun parissa. Koruilijaa minusta tuskin koskaan tulee vaikka pakko tunnustaa et olen hiukan höyrähtänyt tähänkin ( tyttäret siellä hymähtää et ai TÄHÄNKIN!!!).Puolustelen kyllä asiaa et kun mulla on niin vähän paheita niin... kai niitä saa/pitää/ täytyy olla kaikilla jotain. Ei voi olla muuten täydellinen.
Eli asiaan siis... kansalaisopiston kurssillahan sitä taas tuolla naapuripitäjässä aikaani tuhlasin. Lauantaina sain aikaiseksi tyttärelle jotain. Saa nähdä kelpaako sitten
....

Tytär halusi kesätöihin tuollaisen "avainnauhan" tai hän kiinnittää tuohon sen lärpäkkeen mikä kertoo hänen olevan kyseisen paikan työntekijä.. (hah! niinkuin sitä ei työasustakin jo huomaisi, mutta kuitenkin)Toivomus oli jotain sinisen tapaista. Kuvaus kun on luokkaa MINÄ niin tästä ei saa kunnolla selvää. Sanat kertokoon kuitenkin...olen itse tyytyväinen ja kilpaa tätä ihastelivat joten se on sitten HYVÄ! Tiedä sitten meneekö saajan kaulaan ikuna.. pidän sitten itse.
Toiseenkin koruun olen suht tyytyväinen ja se tuleekin minun omaan kaulaan .



Tänään aiheena oli kieputus... jotenkin tykkään näperrellä näitä vaikka vaikeaa on ja tulos ei ole ensi- luokkaista. HItaasti mutta varmasti valmistui tänään vain tämä tuotos.. ja kuva ei kerro helmien väriä lainkaan...mielikuvitus saa värittää ne mieleiseksi.


HUOM! Korujen alla ei ole minun ryppyinen pöytäliina vaan nakkasin korujen alle pääsiäismuna-projektin kankaan... mutta niistä munista sitten joskus..