Sataa sataa ropisee ja pilipili pomit päälle. Viikonloppu vetelee viimeisiään ja on talo autio hiljainen. Mieli haikea...en millään olisi halunnut päästää häntä taasen maailmalle. No onneksi sai mukaansa se äidin neuloman lämpimän tunikan *virn*

Parisen päivää kun pieni kotini on ollut täynnä naisia, kissanpentuja ja yksi vanha koiraneiti niin hiljaista on tuskin ollut edes silloin kun olemme oletettavasti nukkuneet. Jotenkin kummallista et aika voi kulua siivillä vaikka mitään ei teekään...paitsi eilen lähdimme kirpparit kiertämään. Noloa tunnustaa et olen jotenkin huono kirppailija. En tee ollenkaan , koskaan mitään jättilöytöjä siihen tyyliin kuin muut hehkuttaa. Mut onnellinen minä olen jos muutaman leffan, cd:n tai pokkarin saan mukaani napattua. Toiset löytää kankaita ja lankoja... jos minä niihin törmään niin hinta/laatu suhde on aina mun mielestä ihan jostain pepusta tempaistu. Uskon et minä olen taas kerrran väärässä...asennevammainen jotenkin. Toisaaltaan en itsekään pistä kirpparihinnaksi tähtisummia niin en niistä sitten maksakaan.

No eilen me neljä innokasta naista löysimme vaikka sun mitä. Ehkees meillä oli asenne kohdallaan. Muutama pöydälle jäänyt tavara nyt jälkeenpäin hiukan harmittaa...

En tänne kuvia pistele ostoksistani mutta valoittaa voin. Löysin kolme kansioillista käsityölehtiä...kaksi sekakansiota ja yksi 70-luvun lehtiä. Oon ihan täpinöissäni... ja oli meillä kyllä illalla hauskaa kun niitä katteltiin. Tahtoo tahtoo siis vaan lisää...

Ja sit löysin ne vakiot eli pinon pokkareita  ja nipun dvd-leffoja. Nyt passaa taas aloittaa neuleprojektit, mutta kun keksisi ensin mitä tässä neuloisi... hiukkasen hakusessa. Ja keskeneräiset kortit odottaa pöydällä. Kortit huutaa jotain, enkä keksi mitä. Korttiaskartelu myös hakusessa niinkuin moni muukin asia tällä hetkellä...mutta huomenna istutaan opiskelupenkissä ja tiistainakin.... eiköhän tää tästä taas lähde.....