Tuntuu kuin koko kesä olisi ollut yhtä aloitusta. Katselin blogia ja alkoi ihan ahdistus vallata kun vaan KYHyä ja KYJYjä.Aivan kuin muuta elämää olisi ollutkaan. Kyllähän nää toki on aikaa vieny ja mitäpä tuosta. Monta KYHyä on tyttärien laukkuihin hävinny ja hyvältä tuntunu että kelpaavat äidin tekeleet.

Tänä kesänä olen saanu olla tyttösteni kanssa ihmeellisen paljon. Esikoinen oli kaksi viikkoa ja kuopus lähti eilen oltuaan jopa viikon. Tänään on jo ikävä. Ei olisi suonu heidän kasvavan noin pian vaikka ylpeä ja onnellinen olen kun ovat paikkansa löytäneet eikä tullu peräkammarin vanhoja piikoja.

Viikko on tehty myös töitä ja oon varmaan jo niin vanha et pakko tunnustaa viikon olleen raskas. Puolet lapsiryhmästäni vaihtui ja viikkoon on mahtunu tutustumisia, äidin ikävää, itkua ja parkua. Mutta ei elämä niin synkkää ole ollut... nauruakin on mahtunu paljon. Ensi viikko on vielä rankkaa ja ehkä seuravakin mutta... aika kuluu. Tajusin viikolla et minun ryhmässäni (vakio sellaisessa) vanhimmat on juuri täyttäneet kaksi...... eli ei täällä hienoa tuotoksia talven aikaan juuri muuhun kuin vaippaan tehdä ja vauvakuume ei mummoikäiseen hoitotätiin pääse iskemään.

Tarkoitus oli pitää käsityövapaa viikonloppu... sataa... joten löysin itseni jo neulomasta sohvalta. Kuitenkin en nyt kaiken aikaa KyJyile vaan meinaan muutakin "pehertää" ja pian kai alkaa kaikki Kansalaisopiston "näperryksetkin".

Kuopus ilahdutti äitiä pienellä lahjalla... Muumit on niiiiiiiiiiiin ihania ja nää lastenpuikot =) Näistä tulee hyvä mieli vaikka ulkona onkin niin ankean harmaata =)