tai ainakin kyyneleet valuu joka ainut kerta kun kuulen tään vanhan jo rippikoulussa opitun laulun.. jotain surullisen kaihoisaa.. eikä vuodetkaan sitä ole koskaan pois pyyhkinyt, siis tään laulun koskettavuutta.

kirkossa eikä laulu kuullosta kuin vaan kauniimmalta kun Jenni Vartiainen sen laulaa...